»Parempi koettaa kuin kiittää. Ruvetaan vaan aamulla hytinään.»
»Koetetaan aamulla lähteä kirveitä korjaamaan, että pääsette alkuun. Ja lähdetään tänne kamarihöntyyn, ehkä akat laittavat ruuan laatua, niin otetaan murua rintaansa.»
Isäntä lähti kävellä työstelemään ja minä jälkeen. Kynttä kantta tultiin matalaan pieneen kamariin, jossa pikkusessa lampussa tuli palaa uilotti. Isäntä aukasi lahvin, laski ryypyn ja tarjosi ruuan aluksi. Minä en huolinut, sanoin:
»Nälkä on ruuan alku.»
Isäntä kummiinsa:
»Eipä täällä ole nähty, ettei sepälle viina kelpaisi. Mutta onhan se semmoisessa työssä terveellinen ja siis tarpeellinenkin.»
»Ei terveelle sairaan ruokia. Minä olen terve ja tahdon terveenä pysyä.
Viina on vienyt monasti mielen miehen päästä.»
»No ei siitä mieltä väärää eikä vitsaa laidalla. Silloin on annettu, kun on tarjottu», ja emännälle puhumaan:
»Mitä enemmän elää, sitä useamman kärpäsen näkee: tässä on seppä, joka ei huoli viinasta, vaikka ikeniin hieroisi.»
»Jotain sitä näkee», sanoi emäntä laitellessaan ruokia.