Kun Mooses arvasi, että nyt se teko on kotona tehty, niin hän palasi kotiin ja meni suoraa päätä talliin, missä tiesi Pilkan olevan. Mutta kun Mooses aukaisi tallin oven ja Pilkka näki Mooseksen, pääsi siltä surullisen haikea hirnahdus ja se alkoi kiekkua, että Mooses tulisi näkemään sen onnetonta kohtaloa.
Kun Mooses kuuli Pilkan surullisen hirnahduksen ja näki sen hätäisen kiekkumisen, herahti hänen silmännurkkiinsa kyyneleet ja hän kiirehti taputtelemaan Pilkan poskia.
Mooses ei ollut koskaan Pilkalle pahaa tehnyt, minkä vuoksi hevonen antoi Mooseksen hoitaa ja pestä haavoja mielensä mukaan ja eläinlääkärin neuvoja seuraten. Muutamassa viikossa Pilkan haavat paranivatkin aivan terveiksi, ja Mooseksen kaikeksi iloksi Pilkka oli yhtä hilpeä kuin ennenkin, vaikka ei kuitenkaan niin iloisesti itsekseen hirnunut kuin ennen.
Pilkka oli vasta neljän viikon vanha ruuna, kun kylästä kylään levisi aivan kulovalkean tavalla tieto, että uusi kenraalikuvernööri tänä kesänä matkustaa ympäri Suomen. Moni toivoi pääsevänsä sitä näkemään, mutta Honkaniemen isäntä sanoi huokaisten: »Parempi olisi kuningas kuulumassa kuin näkymässä, on vanha sananlasku. Kyllä ne silloin kestikievarien hevosparat tarkenevat.»
— Pilkkaa ei anneta niitten eteen, kiirehti Mooses sanomaan, kun näki isänsä niin huolestuneeksi kaikkien kestikievarihevosten puolesta.
— Pilkasta ei ole puhettakaan, on niissä vetämistä vanhemmillekin hevosille, sanoi isäntä varmasti.
Se tuntui Mooseksesta hyvältä, mutta mielessään hän kuitenkin toivoi Osmolla tai Saikalla pääsevänsä kyytiin, ehkäpä ne isot herrat antaisivat juomarahojakin, jotka isä ehkä antaa hänelle itselleen, kuten ennenkin on joskus tehnyt.
Eipä ollutkaan aikaa monta päivää, kun jo eräänä toukokuun aamupäivänä Tepaston nimismies vaahtoisella hevosella ajaa karautti Honkaniemen kartanolle, missä isäntä sattui olemaan juuri kuin häntä vastaanottamassa.
Ennenkuin nimismies kärryistäkään laskeutui alas hän jo puoleksi huutaen ja käskevällä äänellä sanoi: »Kuulkaas isäntä! Läänin kuvernööri sähkötti minulle tänään, että ylihuomenna tämän kuun kymmenentenä päivänä kenraalikuvernööri seurueineen matkustaa tätä kautta ja pitää olla viisi hyvää hevosta varattuna sitä varten. Hän tulee tämän kuun yhdeksäntenä päivänä Tepaston kirkolle yöksi ja kymmenentenä matkustaa Jonkereen kirkolle, missä läänin kuvernööri on häntä vastassa. Lietolan kuvernööri seuraa sitä Tepastoon asti ja palaa siitä, joten minä tulen kenraalikuvernööriä kuvernöörinviran puolesta seuraamaan Jonkereelle asti. Minun täytyy kerjetä viedä tämä sanoma vielä tänään Jonkereelle asti, jotta huomenna tietävät varustaa tarpeelliset hevoset, ja siis on kiire!» Sen sanottuaan nimismies hyppäsi kärryistään alas ja mennä hölkkäsi juosten pihan päässä olevaan vierashuoneeseen kirjoittamaan päiväkirjaan.
Nimismiehen poistuttua isäntä sanoi hieman ärtyisenä Moosekselle: »Sinä saat mennä kyytiin. Minä valjastan Saikka-ruunan.»