— Kyllä Mooses on ajanut omilla keveillä kärryillä, mutta nimismiehen tämänpäiväinen kuorma on kuin rahtikuorma. Siinä on senkin seitsemän arkkua ja törppöä, niitten kirjarintain matkatarpeita lienevät, ja se se minua huolettaa. Sen kuorman edessä ei Pilkka jaksa täyttä ravia juosta, sanoi isäntä yhä vain hammasta purren ja päätään punallellen.
Kenraalikuvernöörin matkue kulki, niinkuin Tepaston kyytipoika oli sanonutkin, myötämaat ja tasaiset juosten minkä vain kavioista lähti ja vastamaat nelistämällä. Ei ollut matka vielä puolessa, kun Pilkkakin rupesi vaahtoamaan ja Mooses vaikeroiden sanoi:
— Älkää nyt niin kovin ajako. Antakaa tässä vastamaassa hieman kävellä, että saisi huokaista. Jättäkööt kun jättänevät.
— Hiki on hevosen väkeä, vaahti varsan kunniata. Antaa sen kerran vaahdota, sanoi nimismies ylpeästi ja riuhtaisi ohjaksia, vaikka Pilkka meni toisten perässä itsestään.
Mutta eräässä pitkässä vastamäessä laukatessa rupesivat Pilkan leikkaushaavat ratkeamaan liiasta ponnistuksesta. Silloin tuli Pilkalle itselleen hätä. Se kun tiesi Mooseksen olevan matkassa, niin rupesi kiekkumaan ja koetti katsoa jälkeensä.
Sen huomasi Mooses ja sanoi hätäisesti: »Sillä on nyt joku vika, ei se ilman noin. Antakaa nyt seisoa, katsotaan mikä sen on.»
Nimismies otti viereltään pitkävartisen palmikkoruoskansa, kurautti sillä Pilkkaa ihan korviin asti ja ävähti ylpeästi: »Valjaat ovat kunnossa ja tällä parannetaan muut viat.»
Pilkka kuitenkin kiekkumisellaan ja liikkeillään koetti näyttää, että ei voinut kulkea, mutta se sai vain uusia piiskan iskuja ja ohjasten riuhtomisia.
Kun Pilkka tunsi, että mistään ei ollut apua, niin se painoi päänsä alas ja rupesi laukkaamaan ja kun tunsi, ettei saattanut takajaloillaan enää juosta, niin laukkasi myötämäissäkin. Mutta kun kärryt Pilkan laukatessa myötämäissä nimismiehen mielestä kulkivat epämukavasti, niin se suututti nimismiestä. Hän nyt rupesi oikein työkseen asti ruoskimaan Pilkkaa ja repimään ohjaksia kiroillen, että »vai juoniisi sinä tässä rupeat. Taidat luulla olevasi poikasia kyydissä.» Mutta Pilkka vain painoi päänsä rintaansa eikä nostanut, vaikka nimismies kuinkakin riuhtoi. Laukkasi vain sekä myötä- että vastamäissä. Viimein rupesi Pilkka ihan yhtenään turskuttamaan ja päristelemään ja sakea veri roiskahti Pilkan sieraimista sen päristäessä tielle.
Mooseksen hätä tuli nyt korkeimmilleen. Itkien hän alkoi hätäillä:
»Tapatte te nyt hevosen. Älkää, hyvä herra, toki tappako Pilkkaa.
Antakaa seistä ja edes hieman huokaista.»