"Vuolevat ja jykertävät tuommoista pärtöä lattialle, että on pyhänsä arkensa pirtti, kuin lammaskarsina. Koettakaapas häneen nytkin ruveta nikkaroimaan, niin kyllä saatte ympäri korvianne, mokomat mestarit!"
Tytöt silmäilivät toisiaan niin syyllisen näköisenä, mutta kun Reeta ammenti rikat vasuun ja poistui niitä viemään ulos, eikä tullutkaan heti takaisin, niin tyttöjenkin kasvot ilostuivat.
Sanna se näkyi ajattelevan jotakin, silmät harreilivat ja hitaasti kallisteli hän päätään. Viimein kysyi:
"Lukevatko ne isä ja äiti kirikossa, kun sanoivat lukukirkkoon menevänsä?"
Kerttu: "Eipähän se ilman liene lukukirkko!"
Auno vilkasi kysyvän katseen Kerttuun:
— "Miksikäs isä ja äiti eivät lue kotona milloinkaan, niinkuin
Ahtolan isäntä ja emäntä?"
Kerttu: "Kun ei ole kirjoja."
Katri: "Minkä tähden meillä ei ole kirjoja yhtähyvin, kuin Ahtolassa? Onhan siellä suuri vasullinen. Minkätähden sieltä ei tuoda kirjoja lainaan?"
Kerttu: "Äiti sanoi kerran, että ne ovat Jumalan kirjoja. Ei suinkaan se Jumala anna niitä kylään."