Vappu: "Mies musta, leipä valkea."
Kerttu se jauhoi kiven päällä suoloja hienoksi ja pani ne tuohilevylle. Siinä hieroivat tytöt käriseviä rasvaa tihkuvia kalojaan.
Reetalla joutui keitto ja pata nostettiin tulelta.
Siihen hehkuvan aherruksen vaiheelle istahtivat tytöt syömään padan ympärille. Paistinkala oli leipänä, keittokala keittona.
Niin söivät tytöt. Mutta silmät tahtoivat mennä sen kurjan uunin puoleen, joka hehkuvain hiillosten keskellä ynseänä seisoi. Pyörimään mielivät palat suussa ja punastusta ilmautui silmien ympärille.
Reetan tuhranneilla kasvoilla näkyivät kyynelten ojat.
Kertunkin pitkistä silmäripsistä kimaltelivat kirkkaat vesiherneet.
Pala suussa siirtyi hän palolle ja laskeutui maahan kasvoilleen.
Toiset tytöt vielä tuohilipillä pistelivät muutamia kertoja kalanlientä ja yksitellen kytjähtelivät lämpymälle palolla kuni lampaat vastarannalle.
X.
Iltaan vieri purppurainen aurinko.