Siihen sammaleiselle kuusenkengälle istuivat tytöt ja kasvot näyttivät iloisemmilta.
Riikka: "Maatappa möllähtivät lehmät tuohon palolle. Kestikki nuokkuu ja märehtii."
Kerttu painoi päänsä kuusta vasten, pureskeli kynsiään ja virkkoi:
"Nuo lehmät sitä ovat tavaraa"
Reeta: "Kun se olisi aina kesä ja näin lämmin, niin noiden turvinhan sitä henkensä pidettäisiin."
Sanna: "Rähmistettäisiin kuin koirankuontolaiset, imettäisiin vaan noita lehmämullia! Mutta mitäs sitte, kun tuo lehti kellastuu ja pohjoinen alkaa puhallella oikeen äitipuolen henkeä? Silloin taitavat käydä keveöiksi nämä Aatamin vaatteet."
Vappu: "Niin käperrymme kuin torakat hangelle! Tuli työtään tekee minkä pakkanenkin."
Aunon rinta nytkähti ja kirkkaina välähtivät tummansiniset silmät.
"Kuolemasta ei ole vielä pelkoa. Siihen kun lehti kellastuu, on vielä monen miehen ikä. Ei tiedä mikä onnen potkaus meitä saavuttaa. Ja jos ei muuta, niin onhan kerjuuvärkit tallessa. On sitä maata muuallakin, ilmaa etempänäkin. Kerjännyt on isä, kerjännyt on äiti; ei tule synti suuremmaksi, jos mekin kerjäämme."
Kerttu: "Se olkoon viimeinen keino."