Riikka: "Ennen kuolen, ennenkuin kerjään!"
Katri: "Samat sanat!"
Sanna: "Mika se on hätänä valmiissa maailmassa! Tuommoisia ahvenen könttäleitä kuin äskenkin paistetaan ja keitetään, niin ei ole tyhjä näpissä; ja tuommoista kullanhohtavaa maitoa palanpainoksi, niin onhan meillä elämä kuin herroilla jouluna!… Mitä se Reeta itkee? Heitetään pois itku, ei siitä lähde ruuan jatkoa. Annetaan ilveksen itkeä, sillä on isommat silmät ja enemmän vettä."
Kerttu: "Niimpä kyllä… Tehdään nyt tähän maja, tehdään semmoinen laukupuoli vaan."
Auno: "Tehdään vaan, onhan se parempi tyhjää."
Kerttu: "Pannaan tähän näiden kuusten välille vahva ulku näin korkealle. Eihän se korkea tarvitse olla, kunhan istumaan sopii. Tänne perälle ja kupeelle pannaan näin korkealle seinää, että tulee noin luisu katto."
Sanna: "Mutta tähän tehdään pieni maja maitohuoneeksi".
Kerttu: "Tehdään vaan. Alkakaa vaan kiskoa koskuvia katoksi; minä laitan seiniä."
Päivä oli maillaan. Yön verhoon hämärtyi hiilakka taivas.
Lehmät olivat paenneet yösyöntiin. Korven helmasta värähteli lehmänkellon himmeä kaiku. Nuotio palaa liekotteli majan edessä, jonka savu laskeutui siniseksi lavaksi Pajupuron laaksoon.