Vappu: "Milloinka suurempi pakko on kuin nyt?"
Sanna: "Esimerkiksi silloin, kun ei ole mitä syödä. Enkä minä sittenkään lähde kerjuuseen, en astu kerjuunaskelta. On isän ja äitin kertomukset kerjuuretkiltään siksi tuoreessa muistossa, että siinä tanteret tehdään ennenkuin lähden."
Riikka: "Sen sanon minäkin! On kuollut kummempiakin."
Vappu: "Henkeni säästän viimeiseksi tavalla tai toisella. Köyhyys ei ole vika kun sen kunnialla hallitsee."
Auno: "Henki on eläkkeen poika, se on vanha sananlasku… Vaatteesta on pahin kimpeli."
Kerttu: "Kun olisi edes neulaa ja lankaa, niin näistä tähteistä kokoilisimme ketineitä yhdelle, joka lähtisi käymään Ahtolassa. Sillä emännällä on vaatteita vaivasenkin varalla. Hänelle antaisimme yhden lehmän, kun pääsisimme vaate päälle. Ja jospa antaisivat leipävärkkiä, niin antaisimme toisenkin lehmän. Kyllä meillä maitoa on maidon sijaan kolmestakin lehmästä."
Auno: "Se on paras keino."
Riikka: "Mutta Kellokasta, Maatikkia ja Helunata ei anneta. Lankeri ja Pulmikki ovat matalamaitoisemmat ja semmoiset pahankariset kintturat."
Katri: "Pulmikki on minun nimikkoni, en minä sitä anna".
Auno: "Parhaassa se on vievän mieli. Ei ne sitä toki tahdokkaan… Niin, kukapa alastonna lähti sinne Ahtolaan; säikähtävät ihmiset puolikuolijaaksi?"