Vappu: "Olivat, paljo puhtaampia, niin puhtaita, niin puhtaita, kuin ilmoine päivä vaan!"
Sanna: "Olivatko ne niin puhtaita, kuin tuo aurinko?"
Vappu: "Höpsis! Eihän niitä olisi kärsinyt katsoakkaan."
Katri: "Oliko se kirkko puhdas?"
Vappu: "Oli se. Puhdas se oli ja valkea, kuin lumi vaan!"
Auno se meni katsomaan sivuikkunasta Hyllyäiskeroa, että, miten suurelta se näyttäisi, kun tuonne vuoren rintaan asti olisi yhtä kirkkoa; mutta sattui Reetan tielle, joka tuli ulkoa tuoreita haavanlehtiä helmassa ja alkoi syydellä niitä lattialle. Reeta potkasi Aunoa kintuille ja tiuskasi vihassa:
"Siinä se roikuilee avosäärin koko päivän! Ettekö, sen tarhapöllöt, osaa tuonne rantaan huuhtomaan itseänne: Tietkää se, ett'ette saa suuruksen hiventä, ennenkuin olette peseyneet; — sukineet ja letittäneet nuo hapenenne ja panneet pyhävaatteet päällenne."
Silloin siinä loppuivat kirkkoarvelut. Jokahinen lähti juoksemaan rantaan. Kerttu vei suopakupin ja toisella kädellä talutti Marttaa. Suovalla tytöt pesivät silmänsä ja kaulansa, pyyhkivät karkeaan hurstipyyhkeesen ja puhdasta siitä tuli.
Sanna: "Kas, kun on Maritta lehtisilmänä!"
Kerttu: "Se kun puristaa nuo silmänsä pestessä niin lujaan, ett'ei niistä silmäkuopista lähde lika."