— Herra Jumala! kuka siellä?… Kuka sinä olet?
Kerttu käsillään peitti kasvonsa ja hyrskähti itkuun.
Emäntä: "No Pietolan Kerttu! Herra Jumala, mikä sinulla on?… No asetu nyt… Mikä sinulla on?"
Kerttu vakuutti kaikin voimin itseään ja virkkoi:
"Paloi kaikki."
Emännän muoto kauhistui, löi kädellään polveensa.
— "Rakas isä armahtakoon! Kaikki paloi, vaatteetkin?"
Kerttu: "Kaikki mitä vaan hengestä oli irti."
Emäntä: "Kaikkea pitää kuulta!… Milloin se paloi?"
Kerttu: "Toissa päivänä, silloin Jumalanilmalla."