Emäntä: "Sinulla on nälkä?… Millä olette eläneet?"
Kerttu: "Maitoa ja kalaa olemme syöneet."
Emäntä poistui aittaan.
Sieltä hän toi raskaan kontin, laittoi sen Kertun selkään.
— "Vie nyt tämä ensin, että pääsette syömään. Kun isäntä tulee kotiin tässä illempana, niin tulemme teitä katsomaan."
Kerttu läksi kontti selässä kumarruksissaan mennä kyytöstämään.
Paksut pohkeet ruskeina vilkkasivat.
Pientarella pyörähti hän takaisin katsomaan ja sanoi itsekseen:
"Voi, kun en muistanut kiitellä!… No ei se nyt parane." Kääntyi ja lähti jatkamaan matkaansa ja puheli hiljaa: "…Ruokatavaroita kai tässä on, kun on näin raskas. On tämä aika raskas."
* * * * *
Illan huntu varjosi maan ja nuotio palaa liekotteli majan edustalla.
Sen niukka savu sinisti yön raskasmielisen metsänrinteen.