Sanna: "Kuuleeko vaari vähääkään? sanoi Kemiläinen vaivaistukille… Vai kuuleeko isä?… Ei kuule se mitään, särpää vaan yhteistä rokkaa ja käyskelee unelan vuoria… Mutta hennonko herättää?"
Reeta: "Anna vaan nukkua; paljokoon on herkukseen".
Riikka: "Herätä vaan pois. Kyllähän se saa pään kiinni unilangasta, jos se katkeaakin."
Sanna nousi pankolle, puisteli Pietoa jalasta. "Isä hoi.!… Isä hoi!
Kas kun on siki nukkunut. Jalkakin on retvakka kuin lankavyyhti…
Isä hoi!"
Pieto: "Mikä nyt on?"
Sanna: "Lähdettekös meille osviitaksi hirren hakkuuseen
Hepokankaalle."
Pieto konkaili istualleen.
"Huh-huh, kun tuli lämmin… Kylläpä siinä tarkeni… Joko nyt on päivä?"
Sanna: "Ei ole päivä; ilta on vielä. Vastahan tuo päivänkajas sammui… Olemme tässä joutessamme tuumailleet aamuksi valmiiksi sitä hirren hakkuuseen lähtöä; ettekö te lähtisi mukaan meille niinkuin neuvonniekaksi."
Pieto: "Kyllä… Mutta Hepokankaalle… onhan se kaukana; miten sieltä hirret saataisiin kotiin?"