"Sitte salvetaan siksi, että vara ottaa joka paikasta noin kolmen sormen levyiseltä joka paikasta. Varatessa pitää olla hirsi kohdallaan, muutoin jää kallelleen ijäkseen. Ja vara pitää juoksuttaa näin kohdallaan ja vakavasti, muutoin tulee varaus ruunanhuulelle… Niin, laatua se työ vaatii. Jos työ mikä tahansa ei alusta pääse jäljilleen, niin se kurikkata vetää loppuun asti. Vaan kun se jo alusta joutuu suonelleen, niin siinä ei ole kuin luottelee vaan… Vähässä sitä paljon seisoo. Muistakaa nyt minun neuvokkiani."
Kerttu: "Kyllä, kyllä! Kiitos, kiitos!"
Sanna: "Kiitos, kiitos! Käykää nyt vielä vastakin meitä opettamassa."
Isäntä: "Kyllä, aivan mielelläni käyn, ettei menisi pilaan tuommoinen teos. Voi, voi, kun tästä tulee juhlallinen! Kyllä varmaan se teillä suuta nauruun vetää, kun saatte harjavuolen päälle."
Riikka: "Sinne on monen ihmisen ikä."
Isäntä: "Toki siihen on kauankin. Kun harjautte työhön, niin lapioitte menemään vaan. Alku se on aina hankala. Ja alku se työn kaunistaa, mutta lopussa kiitos seisoo."
Kotiinsa lähti isäntä hiihtomaan.
Tytöt palavin silmin katsoivat jälkeen.
Riikka: "Kun olisi yhden hirren salvanut sijalleen."
Katri: "Minä luulin, että Kerttu sitä tahtoisi."