Kääntyi lattialle, taitteli sormiaan ja katsahti tyttöihin.
"Montako teitä sisaruksia on oikeastaan? Onhan teitä monet."
Sanna: "On meitä yksin lukien yhdeksän kappaletta."
Juken-Maija: "Oikein taikurin kolmijako? Mutta missä se on isäntä?"
Sanna: "Tuolla on uunilla."
Reeta laittoi takkaan pystyvalkean ja istahti ääneti tavalliselle sijalleen uunin kalveeseen, nojasi olkapäänsä uunin rintaan ja silmäili tympeästi vuoroon penkillä istuvaa poikaa, vuoroon Maijaa.
Pystyvalkea tuohtui palamaan. Sen ympärille kokoutuivat tytöt. Vieras istui joukkoon, katsahti poikaansa, viittasi ja sanoi:
"Tuleppas, Pentti, tänne istumaan yhteen joukkoon. Ei sitä saa olla ujona. Rohkea se rokkansa kysyy, ujo nälkään kuolee."
Poika astua kyhmitti äitinsä luokse, istahti viereen; polviensa päällä haristeli sormiaan ja niitä katseli allapäin.
Tytöt olivat vähäpuheisina, jänteitä ilmautui aina kasvoihin ja arkoina pilkistelivät ujot silmät.