Auno: "Olemmepa me jotenkin terveet."
Vappu: "Ei ole sanottaviksi nuuruttu sitte kun on kerran päästy vasikkataudista. Mutta tuo Martta se ei ole aivan terve."
Juken-Maija katsoi sipeästi Marttaan ja virkkoi:
"Mikä sillä on? Onhan tuo punaverinen kuin kesän kukka, semmoinen pyöreäposkinen!"
Sanna: "Siinä on ikävä tauti, se toisinaan kaatuu ja… Voi, voi!"
Martta vaaleni, silmät kääntyivät ylöspäin melkein nurin ja äkkiä leimahtivat kasvot mustanpunaisiksi. Kerttu hyppäsi Marttaan käsiksi.
"Voi, Sanna, mitä teit! Voi, voi!"
Auno tuli Kertun avuksi.
"Sen ei sietäisi puhua siitä. Sen mieli kun nyrvähtää niin sen tapaa tuo tauti. Voi, voi, nyt se ottaakin sen kovasti."
Juken-Maija: "No herra Jumala, kouristaa sen! Laskekaahan tähän lattialle; oijotaan sormet nyrkistä. Voi raukkaa miten puistaa! Pitäkää, ettei saa pieksäytyä!"