Hän astui pöydän päähän, istahti siihen ja laski ohauksensa pöytää vasten. Harvasteesen kohoilivat leveät hartiat.
Maija tekeytyi lempeäksi ja katseli Pietoa.
"Eikös isäntä ole terve, vai mikä se on? Vieläkö Pieto minua tuntee? Terve nyt pitkästä kotvasta! On siitä jo päiviä, kun yksin pakein oltiin."
Pieto kohotti päätään. Silmäin alapuolelta näkyivät leveät valkeaiset. Hitaasti ojenti kätensä ja murahti:
"Terve!"
ja painoi päänsä pöytään rystysiään vasten.
Maija: "Mikä se on kipeä, ethän näytä oikein virkeältä?"
Pieto: "Pääni on tullut vähän töhmeröksi"
Maija: "Kaulasuonet ovat mahtaneet kiinnitä. Annappas minä niitä vähän hierustelen."
Maija kiepsahti Pieton viereen ja alkoi kopostella kaulasuonia.