Sanna toi ulkoa ison härän sarven.
"Kas tässä koko sarvi!"
Maija: "Ompa sitä! No rapeahan tuohon penkille köllöttämään…Se niin…Ompa nyt kirjava selkä. Oli neljäkymmentä sarvea selässä!… No luulisi sen vähän helpoittavan. Voi sitä veren paljoutta mikä siitä lähti! Enempikin häntä sopii nahkan alle. Ja se kun oli pahannäköistä. Se vasta näkemästä oli! Se oli mustaa ja sakeaa kuin tervaa eikä siitä yrittänyt loppua tulla. Ja vieläkin on kihonnut muutamista haavoista… Voidellaanhan tuolla, kyllä se lauhduttaa haavat… Jahka olisi hieman pikiöljyä tuohon sekaan, niin huomenna olisivat terveet nuo veitsen jäljet."
Sanna: "On sitäkin! Mikä meiltä puuttuu, sitä ei tarvitakkaan…"
Sanna toi pikiöljykupin.
"Kas tässä!"
Maija: "Tirautahan tuohon sarveen… No, no, määrä se on makealla. Ei sitä suurta läikkää tarvitse. Hämmenetään nyt vaan sekali tällä puikolla… No nyt! nyt!"
Maija alkoi siipikynällä sukia voidetta Pieton paljaaseen selkään…
Pieto kutristeli selkäänsä, kasvot olivat kireässä jännityksessä, hampaansa puristi yhteen ja irvellä ikenin virkkoi:
"ä-hä-hä-häh… vui-vui, kun polttaa… ai-ai… älä, älä pane enää."