Auno: "Päästäkää Martta! Päästäkää, rakkaat herrat! Päästättehän?
Voi, voi!"
Unilukkari: "Nyt hirsi päälle!… Se niin. Kyllä siinä pysytte."
Lukkoon pani unilukkari hirret.
— Jos ette ole ulvomatta, niin otan kepakon!
Siirtyi kirkkoon. Sinne menivät hänen apumiehensäkkin.
Nurmeen suulleen kääntyivät tytöt, käsillään puristivat suitaan, hartiat tutisivat ja nurmeen puhkeilivat tuskaiset henkäykset. Martta kiemuroi kouristuksissaan ja täristi sitä jalkapuuta. Kirkosta kuului virren laulu ja tyyninä seisoivat männyt.
Tytöt kohosivat hirrelle istumaan. Huivi otsalla, pöhöttynein silmin ja tahrannein kasvoin istuivat he rinnakkain pölkyllä, toinen jalka pölkyn raossa ja toisella pönkitsivät itseään, ja harvasteesen nikottelivat, että niskat ketkahtelivat ja rinnat hytkyttivät. Martta makasi rankana maassa selkäpiillään, kädet heitettynä pään taakse. Nukkui sikeästi. Rinta harrasi raskaasti hengittäessä ja verinen jalka hirren reiässä.
* * * * *
Rahvas tulla jyristi kirkosta ja kehiysivät jalkapuun ympärille katselemaan vankeja.
Tulipa rovastikin. Kasvoissa pyhä tyyneys, pää vähän kallellaan ja kirja kädessään työntyi läpi väen tungoksen, seisahti jalkapuun vaiheelle ja hartaalla painolla ja saarnaavalla nuotilla lausui: