"Minä Kristuksen käskynhaltija ja Jumalan uskollinen palvelija kysyn teiltä: tunnustatteko kurjat rikoksenne ja pyydättekö sydämmestänne ja julkisesti anteeksi Jumalan pyhältä seurakunnalta ja Kristuksen käskynhaltijalta tässä seurakunnan läsnä ollessa?… Ettekö vastaa?… Onko sydämmenne niin perin paatunut Jumalaa ja hänen pyhää temppeliään sekä kristillistä seurakuntaa vastaan, ettette tahdo katua ja päästä synnistänne. Sillä jos ette nöyryytä itseänne Jumalan väkevän käden alle, niin tietäkää, että minulla on taivaan valtakunnan avaimet ja on valta päästää ja valta sitoa. Ja jos ette rukoile nöyrästi anteeksi, niin Jumalan viha lankeaa satakertaisesti päällenne ja pysyy päällänne. Minä Jumalan ja hänen pyhän seurakuntansa puolesta kysyn: ettekö kadu ja ettekö rukoile synninpäästöä ja ettekö lupaa parantaa elämäänne tästedes?"
Tytöt katselivat maahan, mutta Riikka mulautteli tuimia silmäyksiä.
Rovasti jatkoi: "Minä Jumalanpalvelija ja hänen huoneensahaltija vielä kerran kysyn, ettekö sydämmenne pohjasta rukoile syntiänne anteeksi ja nöyrällä sydämmellä lupaa parantaa elämäänne."
Riikka mulautti häränsilmäyksen rovastin suureen vatsaan; tulehtuneet tuhranneet kasvot olivat kuin rauta, jäykästi virkkoi:
"Sitä ei tule!"
Reeta, Katri ja Saara parahtivat itkuun. Saara itkun seasta virkkoi:
"Päästäkää minut, minä olen syytön. Tuo Sanna se teki… minä rukoilen anteeksi syntiäni."
Katri: "Päästäkää Marttakaan edes."
Reeta: "Minä rukoilen."
Rovasti huokasi syvään ja alkoi: