— Eikös sinusta, Pieto, ole paljon kasvanut tuo poika sitte talvellisen?
Pieto heitti syrjäsilmällä Penttiä ja virkkoi:
"On tuo tainnut vähän."
Reeta se sai ruuan pöydälle, siihen kääntyivät kaikki. Pieto ei muistanut äsköistä syöntiään, istahti hänkin pöytään, taittoi kannikasta palasen, otti purtilosta säynäjän-pulkan, haukkasi sitä leivän sekaan ja haarikasta rymäytti sakeata piimää palan painoksi.
* * * * *
Viikot kuluivat. Maija se opetti aina joka päivä tyttöjä lukemaan ja vielä kankaitakin kutomaan. Mutta kun joutui konnunteko-aika, niin eivät tytöt joutaneet olemaan kotisalla koko päiviä, vaan viipyivät joskus yökunnissakin lehtimetsässä. Ja Maija kun oli niin mielellään emännän tehtävissä kotona, niin menivätpä Reeta ja Marttakin lehtimetsään toisten kanssa, menivät evään kanssa oikein yökuntiin haapoja taittamaan Koposen kankaalle.
Pieto ja Pentti olivat olleet käestelemässä paistekalaa Mertalammista ja tulivat kotiin päivän ollessa puiden latvoilla ja kumpikin kantoivat kannannaiset takat kirvesvarteisia hauin-vätkäleitä ja jäkäläpäitä ahvenen-könttyröitä. Rannassa ne Pieto ja Pentti perkkasivat kalansa ja kantoivat ne aittaan, jossa sitte suolasivat puolikkoon ja siirtyivät pirttiin odottelemaan iltasta. Maija se oli tehnyt ison juustoleivän ja paistanut sen uunissa leipäin jäljestä puhtaan tuohilevyn päällä; sen kantoi pöydälle iltasaterian kanssa syötäväksi. Loistavin silmin katseli Pietoa, istua kepsahti Pieton viereen ja alkoi lasketella:
"Emäntiinsä lehmät lypsävät, isäntiinsä koirat haukkuvat, on vanha sananlasku ja tosi se onkin. Minä olen noita lehmiä juotellut ja horsmia olen nykkinyt palaksiksi, niin nyt nuo lehmät kun lökkäsevät maitoa, ihan kukkuripäät kiulut kupsauttelivat jokainen lehmä, niin tein juustoleivän. Ei se maalta merelle aja, jos tuommoisesta maitoläikästä suunsa mauksi tekee jonkun juustoleivän. Sitähän hepo syö, jota vetää. Nyt kun eivät ole tytötkään kotona, niin tästä tulee meille kolmelle asiaksi asti."
Pieto pureskeli leipää ja kalaa, katsahti juustoleipään ja sanoi:
"Maistiaisina tuo tuonvertainen menee."