Maija: "Niinhän minustakin. Mitä se pitkittäin paranee. Menemme siellä nimismiehen luokse, se saattaa ja tekeekin meille mielellään, mitä vaan kirjoja me tarvitsemme. Se on minulle tuttu, minä olen sitäkin hieronut monta kertaa. Kyllä se meille valmistaa kirjat… Minulla on mielessä, että tekisimme semmoiset välikirjat, ettei tuo Pentti joutuisi vieraaksi, että sitte, kun meistä aika jättää, niin olisi hänkin perillinen. En minä tahdo sortaa tyttöjäkään, en toki! Miten minä niitä sortaisin! en minä sorra syrjäisiäkään. Ja onhan veri vettä sakeampi minkä tytötkin minulle, kun ovat lapsipuolia. Miten minä niitä sortaisin! Mutta enhän voi sortaa tuota Penttiäkään. Se on semmoinen alku, että siitä nousee vanhan-päivän vara. Kyllä sinä sen tulet näkemään, kunhan se tuossa vielä vähän vanteroituu… Niin, minä tahtoisin sinua tekemään semmoisen välikirjan, että Penttikin tulisi talon lapseksi."

Pieto: "Kun tuosta ei tytöille tulisi mitään vastusta, niin eihän se minua haittaa. Tytöthän tämän talon ovat tehneet, vähän tämä minulla on valmistunut, niin pitäkööt tytöt omanaan."

Maija: "Ei herran tähden siitä tule haittaa tytöille; voittohan se on koko talolle! Tuommoinen miehen-alku, kohta täysi työmies putoaa kuin pilvestä taloon! Taitaisi tuon ottaa vaikka kuka, eipähän liene kasvattaissa ollut vaivaa. Ymmärräthän sinä toki tuon asian, että mitä haittaa siitä tulisi… Niinhän se tuumataan, että huomenna lähdetään: tehdään ne välikirjat ja laitetaan asia jaloille?"

Pieto: "Tehdään niin."

Maija taputti Pietoa poskeen ja pyörähti kartanolle; otti juustopatansa, kantoi sen pirttiin ja alkoi laittaa aamusta pöydälle.

Pieto käveli kartanolla sinne tänne ja katseli taivaalle tuulen-kynsiä, katseli kohti taivaanrannan sinisiä vuoria, katseli hän Karhurovan tummalle rinteelle, katseli likelle ja kauas, mutta ei varsinaisesti mihinkään ja syviä väreitä liikkui partasissa kasvoissa.

Maijan ääni kimahti rappusilta:

"Tule nyt syömään!"

Sinne kääntyi Pieto; allapäin käveli pirttiin ja paidanhalosta paistoi päivettynyt karvanen rinta. — — —

Ketteränä toimitteli Maija huomenaamuna aamuaskareita. Ennenkuin Pieto nousi, laittoi jo kirkkovaatteetkin valmiiksi, lämmitti partaveden, terotti kuppaveitsensä partaveitseksi Pietolle; sitte hijoi keritsimet, joilla lyhentäisi Pieton tukan.