Pieto tuli nukkumasta. Allapäin astuskeli käsi paidan halossa, haukotteli ja katseli raitistuneen näköisesti. Maija osotti rahia.
— Istuppas tuohon, lyhennän sinun tukkiasi, kun ihan kaulalla riippuvat kuin hevosen harja. Minä laitoin tähän lämpimän partaveden, että ajetaan pois tuokin parta.
Pieto istui rahille. Maija lyhenteli tukan, otti sitte kuppaveitsensä ja virkkoi:
"Mutta mitenkäs se tuo parta? Se on semmoinen järiläs, mahtaako se lähteä tällä raudalla?"
Maija silitteli Pieton leukaa.
— Voi ihme! On kuin harjan terä! Jonkinlaista partaa!
Pieto otti Maijalta veitsen.
— Kyllä minä ajan itse.
Sitte lämpimällä vedellä liotteli, hieroi suopalla, alkoi veitsellä vedellä alaspäin partasia leukapieliään ja kovasti kairasi Maijan kirkasteränen kuppaveitsi, mutta sileäksi aukeni jälki, Pieto kun ajoi partansa, Maija kampasi Pieton pään, laittoi hiukset kahdelle korvalle ja hymyillen virkkoi:
"Ei uskoisi miten olet nyt erinäköinen, aivan ihan kuin toinen mies!
Kyllä varmaan nyt kymmenen vuotta nuorenit. Näpöttää kuin poikamies!"