Maija antoi Pietolle sileäksi kaulatun aivinapaidan ja virkkoi:
"Tässä on paita, tässä naulassa muut vaatteet. Paneppas nyt päällesi ja lähdetään. Asiat eivät ole kylässä kynnyksellä. Ja parempi aikaa myödä kuin ostaa…"
Pieto oli jo pyhävaatteissaan, paulakengät jalassaan. Lujasti olivat sarkahousujen lahkeet kääritty kengän rujuvien kanssa nilkkaan. Pystykauluksinen vaskinappinen sarkaröijy päällä; kaulassa valkea paidan-kaulus oli sidottu ruskealla silkkihuivilla, jonka näppärä vetosolmu lipotti leuan alla.
Pieto otti eväskontin selkäänsä, alkoi astua Pajulahteen päin pellon piennarta. Maija kohotti pitkän suoraraitasen hameensa helmoja ja mutkia tukki näpillään kauluksen alle, koppoi pienen vaatenyyttinsä ja lähti juosta hulmuttamaan Pieton jälkeen. Meni Pieton rinnalle ja tarttui Pieton käteen, virkkoi:
"Kyllä sinä olet ollut ylenkatsottu kaikilta, ihan syletty ja polettu; mutta kyllä minä sinun pääsi kohennan. Katso vaan, että nyt jo, kun menemme kirkolle, niin miessä puhuttelevat. Mitä he nyt ihmiset virkkanevat, kun minä semmoisen kanssa kuin sinun… No sanokootpa mitä tahansa, siitä ei ole saapaa eikä lähtevää kenelläkään: minulla on oma mieli maksan päällä… Mutta kyllä ne pappilalaiset, ne ovat minulle niin vertaisia ja ne minusta pitävät niin paljo… No saa nähdä mitä ne virkkavat."
Pieto ei puhunut mitään, käveli vaan tietään, niin Maijakin lopetti puheen ja astua kipsutti vaan kynttä kantta Pieton jälessä ja jytisten siirtyivät eteenpäin kaitasella kinttutiellään. — — —
Nimismiehen taloon sitä mentiin. Pieto jäi rappusille. Maija se meni sisälle ja seisahti oven pieleen.
Nimismies allapäin kirjotti pöydällään eikä näkynyt olevan tietäkseenkään tulijasta, kirjotteli vaan, että ropisi valkea virkapaperi ja kiireesti huiski kokon loihkea kynä. Mutta hetken perästä hän kohotti päätään ja suurilla molkare silmillään katsoa mällisti Maijaan. Maija niijasi syvään ja virkkoi:
"Päivää! Terveisiä Pietolasta!"
Nimismies hymähti: "No mitä sinne yhdeksän tytön taloon kuuluu?"