Maija: "Ei liikoja. Mutta minulla olisi vähä asiaa. Minulla olisi vähä kirjottamista. Kun minä… Ette, te herra nimismies, usko kun minä tulin niin hulluksi, että ajattelin mennä sen Pieton kanssa naimisiin… Niinhän minä tulin hulluksi. Niin kun minulla on tuo poika, niin lähimmäistäänhän lempokin nuolee. Senhän arvaa herra nimismies. Niin minä kun tuon Pieton kanssa arvelin mennä naimisiin, niin tuon poikani etua pitäisi valvoa aikanaan. Senhän tietää herra nimismieskin, että kukas sen etua valvoo, jos en minä. Niin, herra nimismies, jos kirjottaisitte semmoisen välikirjan. Kyllä minä sen teille korvaan moneenkin päähän, älkää pelätkö."

Maija likeni nimismiestä ja paremmin kuiskaamalla sanoi, että

"Suoraan sanoin se pitäisi tehdä se kirja niin, että Pieton kuoleman jälkeen jäisi kaikki omaisuus tuolle minun pojalleni. Pentti Kovalainen se on pojan nimi. Pankaahan vaan Pentti Kovalaiselle, niin… Minä olen ne tytöt opettanut lukemaan ja kankaita kutomaan ja kaikin puolin ihmisiksi saattanut, niin ei se ole paljo, jos saapikin sen rypysijan tuo poika. Eikä se toki kovin häävi olekkaan. Vaan kun minä hullausin… No niin, kunhan kirjotatte. Kyllä minä korvaan, älkää pelätkö… Sitä ei pitäisi lukea tuon Pieton kuuloon. Kunhan vaan kirjotatte, niin kutsukaa sitte meitä tuolta ulkoa, jos tarvitaan siihen Pieton nimeä laillisuuden vuoksi. Mutta älkää vaan lukeko Pieton kuuloon sitä kirjaa. Se ei anna nimeään, se on semmoinen juurikka. Se pitää niistä tytöistään niin paljon. Se ei näy välittävän siihen nähden mitään siitä pojastani, sanoo vaan, että kun olisi omani… Niin, tyhmähän ei ole milloinkaan viisas: semmoinen valmis poika, jo toisella kymmenellä, niin ei älyä pitää yhtä hyvänä kuin omaansa. Niin tehkäähän vaan se kirja. Ja niinkuin sanoin, ei siitä ole kellekkään vahinkoa. Enhän minä sitä virkakkaan tytöille ennenkuin… Mutta jos häijyiksi rupeavat, kuten se on tavallista äitipuolelle… Niin, kirjottakaahan se kirja, kyllä minä korvaan. Ja… Niinkuin jo sanoin, käskekää täältä rappusilta meitä. Nimismies nyökäytti: 'Kyllä, kyllä'."

Otti paperia ja alkoi kirjottaa; käänti vielä päätään ja virkkoi:

"Pentti Kovalainen se poika?"

Maija: "Niin, Pentti Kovalainen se on."

Rappusille liepsahti Maija punastuksissaan, virkkoi:

"Aivan mielellään rupesi nimismies kirjottamaan, vaikka oli niin kiire ennestäänkin. Ei se olisi jollekulle ruvennut. Vaan ei tarvinnut kuin mainitsin vaan, niin kesken heitti muut kirjotuksensa ja rupesi vaan kirjottaa ropuuttamaan. Kohta se tulee meitä käskemään nimiä kirjotuttamaan."

Pieto: "No osaako se kirjottaa, minkälainen se pitää olla?"

Maija: "Hyh! Jo se toki osaa! kun se kuulee asian. Semmoinen se on mieskin, ettei se osaa. Eikähän se ole ensi kertaa pappia kyydissä. Saat nähdä, että kohta on valmis."