Maija osotti akkunaan sormellaan:
— Tuossa se, tuon akkunan edessä se kirjottaa. Minä menin aivan suoraan… No heitähän konttisi tähän rappusille, kohta se tulee käskemään.
Pieto riisui konttia selästään, laski rappusille ja tyynenä katseli kartanolla juoksentelevia kanoja ja suurihelttaista käyräpurstoista kukkoa, joka ylpeästi kävellä taahkaili nurmisella kartanolla. Mutta kohta kuului sisällä askeleita, marahti lukko ja porstuan ovelle ilmautui leilimuotoinen takakeikko herra, joka verestävillä molkaresilmillään katsoa välmäytti Pietoon ja virkkoi:
"Tulkaapa nyt!"
Pieton kasvot sälähtivät, tempasi naapukkalakkinsa päästään, kumarti syvään ja lähti astumaan sisään.
Rinnan seisahtivat Pieto ja Maija nimismiehen ovenposkeen. Nimismies katsoi Pietoon ja virkkoi:
"Pannaanko nyt Pieton nimi tänne kirjaan?"
Maija: "Pannaanhan se, ja minunkin nimeni. Minun nimeni on… Ei suinkaan se suku ole vielä vanhannut? Minun nimeni on vanhuudestaan Maija Kuusikangas, ja tämä Pieto… mikäs se onkaan? Sano nimesi."
Pieto rykäsi ja arvellen virkkoi:
"Pieto Paloniemi se oli silloin rovastin kirjassa, kun minä vihittiin
Liisan kanssa; olisivatko he nyt muuttaneet."