Pieto verkalleen käveli pirttiin, toi sieltä karhupyssynsä, pani kovan latingin, käveli metsän rinteesen ja laukaista päräytti. Tuli leimahti, että metsänrinne valkeni ja hetken perästä vasta pudota molskahti kuula Kalliojärveen ja väreaallot piirinä levisivät järven tyynellä pinnalla sillä aikaa kuin pamauksen jyrisevä kaiku vieriskeli vuoresta vuoreen.
Pieto katseli ympärilleen ja itsekseen puheli: "Kyllä se oli jämäys, joka ilvekselle tai ahmalle kyytiä lisäsi… Jos noin likelle olisi sattunut kuin tuo kuusi, niin kuollut olisi peiakas paljaasta säikäyksestä!… Mutta heittipään Sepeli haukunnan. Kas, ei kuulu ei risausta ei rasausta!"
Pieto pyssy kädessä kävellä völäili pirttiin päin ja katseli puoleen ja toiseen. Rappusilla seisahti ja kuunteli; mutta ei kuulunut muuta kuin Pajulahden-korven helmasta lehmän kellon hieno himinä, kun märehtiessä siksi liikkui, että kieli laitaan kilisi. Pirttiin siirtyi Pieto ja mättäälle kutjahti Sepelikin. Suutaan luksautellen katsella molautteli ympärilleen, painoi vahvan turpansa kapaloilleen ja ummisti silmänsä.
Pieto pani pyssynsä naulaan, virkkoi:
"Se oli järäys, että jos olisi se sattunut karhuun, niin tallukat olisivat taivasta kohti suoriuneet… Lehmät kuuluivat asettuneen yöteloilleen Pajulahden kuusikkoon; sieltä himisi kello."
"Maija istui pysty valkean luona kädet polvilla, katseli kirkkain silmin Pietoa."
— Mutta mikä se tosiaankaan oli se, jota Sepeli niin vihassa haukkui? Oikein tuntuu onehkolta ja vielä nytkin luistelee ruumistani. Jos ei olisi kuutamo, niin olisi ollut hyvinkin kamakka… Hyi, ei tiedä minkälaisia petoja on liikkeessä tämmöisen salon sydämmessä. Jos vielä karkulaisia tulisi!… Kyllä kai säikähtäisin kuoliaaksi.
Samassa silmänräpäyksessä Maija nosti päänsä pystyyn teroitti korvansa ulos. Silmät pyöristyivät ja kasvot kauhistuivat. Hyppäsi seisalleen, löi käsiään yhteen ja parahtaen lausui:
"Herra hyvästi siunatkoon! mikä on se ääni joka kuuluu?"
Törmäsi pihalle. Mutta ennenkuin Pieto kerkesi seisalleenkaan, niin Maija kauhistuen parkui ulkona, että "peto on karjassa! Herra isä siunatkoon! peto on karjassa… Aivanhan tappaa jokaisen. Joudu, hyvä Pieto, hätään!… No missä se kähjää? Joudu, joudu! Herra Jumala sentään tuota ihmistä, kun ei päässyt liikkeelle! Voi, voi, voi! Voi, voi! aivan se söi joka sorkan. Mene, hyvä ruoja, jo kiireemmästi! No kaikellaista ihmistä, maailman pahennusta! Voi, voi, mikä piti tulla!"