Silloin hän kaatui selälleen, silmät kääntyivät nurin päässä ja kamalasti kirmutteli hampaitaan.
Kerttu hyppäsi seisalleen ja silmät renkaallaan virkkoi:
"Voi rakas Jumala! sen taasen kouristi. Katsokaa miten puistaa! Tulkaa aukomaan! Voi kuitenkin raukkaa! Aivan kai jäsenetkin lonsuvat pois sijoiltaan. No hallitkaa, hyvät ihmiset! Painakaa noita jalkoja!"
Reeta, Sanna ja Vappu ryöpsähtivät jalkain päälle.
Kerttu: "No niin. Mutta sinä Auno, koeta aukaista tuotta toista nyrkkiä… Sinä Riikka, auo tuota toista nyrkkiä, minä hallitsen tätä pään puolta… No aukaiskaa nyt rutompaan!"
Sanna nurjerti kättä ja virkkoi: "Aukaiseisinhan minä, kun jaksaisin, vaan eihän tuo auk… Ahaa, jopa remahti!"
Riikka puisteli kättä.
— Jo tämäkin on auki ja tuntuu kuoleutuvan aivan varattomaksi.
Kerttu: "No kyllä se sitte heittää puistannan… Painakaahan sentään vielä jalkoja."
Sanna: "Kyllä pysyy, kyllä pysyy."