Kerttu ojenti keihäällään pensaan taa ja sanoi:
"Ka tuossa! Nyt niinkuin yksi mies!"
Silloin moiskahti Reetan korento pensaaseen ja toiset aseineen hyppäsivät elukan kimppuun. Mutta Katri parahti:
"Sepeli, Sepeli! Älkää, koira se on."
Silloin Sepeli leimuavin hännin ja korvat niuhassa vilkas! Katrin luokse, hyppi pystyyn ja nuoleskeli. Samoin kävi jokaisen luona.
Tytöt puhaltivat helpottavan huokauksen ja lakattavin sydämmin seisoivat ja palkuillen katselivat ympärilleen.
Auno: "Mutta katsotaan nyt tänne, mitä se Sepeli täällä haukkui."
Tytöt lähtivät kuusipensasta lähenemään, mutta Sepeli hyppäsi sinne edellä ja alkoi vikistä. Jännitetyin kasvoin tytöt lähenivät kuusisylvöä, jossa Sepeli vikisi ja puita kynsi ilosta, kun näki, että tytöt likenevät.
Tytöillä olivat aseet varuilla vieläkin, kun tulivat siihen paikkaan, mistä Sepeli puhalti vastaan. Auno se rienti hieman etukynnessä; kumartui katsomaan kuusten juurella hämöttävään rykelmään… Mutta heti oikasi itsensä, vilkasi toisiin ja virkkoi:
"Mikä kumma!,… Isäkö tuossa?… Tuo, Saara, tulta likemmäksi…"