Saara: "Tässä on näpissä viimeinen."
Viskasi maahan ja lisäsi:
— Tuossa.
Auno: "No älä nyt sammuta vielä! Voi, voi, älä sammuta kuitenkaan!"
Saara imasi sormiaan.
— No en suinkaan minä näppiäni polta.
Auno: "Olisit ennen sanonut, niin olisi kiskottu tuohia ja niitä poltettu. No nyt sinä parhaasi taasen teit. Sinä aina olet huoleton kuin lehmä! Mikä nyt perii?"
Kerttu: "Lasketaan tähän mättäälle. On aivan tervapimeä; emme osaa minnekkään."
Auno: "Lasketaan vaan. Mihinkäpä tässä mentänee."
Kerttu katseli taivaalle ja virkkoi: