Saara: "Minä sain vähimmän."
Äiti: "Kyllä sinä sait, ole vait'!"
Auno: "Entäs äiti itse? Jäitte ihan ilman. Ottakaa tästä minun osastani."
Kerttu: "Ottakaa äiti minunkin osastani. Ottakaa tämä kappale."
Äiti: "Syökäähän nyt."
Tytöt seisoivat äänettöminä puodin lattialla ja imeskelivät kuivia lihakipeniä ja palavin silmin katselivat isäänsä, kun se puodin loukossa valkeasta hulikasta käyrällä puulusikalla pisteli paksua viiliä.
Syötyään isä nousi seisalleen ja äänetönnä raukeasti asteli kontulatoon, jossa köllistyi yövuoteelleen ja samassa ja painuivat silmätkin umpeen. Mutta äiti poistui vielä pirttiin katsomaan onko Reeta tehnyt vuodetta toisille tytöille. Siinä äitin jälessä kipittivät tytötkin.
Karsinanloukossa penkillä makasivat Reeta ja Martta. Sinne astui äiti, nykäsi Reetaa:
"Mikä se nyt on nukunta, kun ei ole vuodetta tehty, että toisetkin saisivat…No hyvänen aika! Onkos Martta kipeä, kun niin valittaa ja kasvot ovat niin tulehtuneen näköiset?… Mikä sille on tullut? Luulin sinun nukkuneen yövuoteellesi, kun ei näkynyt jalkeilla… Mikä se on tullut?"
Martta raukeasti aukasi silmiään, katsoi vaisusti äitiinsä ja yhki sanattomia valituksia. Äiti painoi kätensä Martan otsaan ja sanoi: