"Kipeä se on tuo tyttö. Aivan on pää kuuma, kuin kekäle. Hyvänen aika! No sanokaa onko sille tullut mitään?"
Tytöt karottivat punastuksissaan eivätkä virkkaneet mitään. Silmät pauruilivat väliin Reetaan ja väliin äitiin. Reeta nousi istulleen, katseli tuiman näköisesti tyttöihin, vuoroon toisella ja toisella kädellään raapustellen korvallisiaan. Rykäsi ja virkkoi:
"Minä, päivällä, lähdin soutelemaan, niin nuo ajausivat veneeseen ja kaasivat sen, ja siinä se kastui Marttakin samoin, kuin muutkin. Kielsin, jonka jaksoin, mutta tulivat vaan veneeseeni."
Äiti: "Enkös minä arvannut, että on sitä ollut jotakin, kun Martta oli kipeä. Sinä, vanhin joukossa! ja minä heitän silmäksi toisille! No oma lykkynsä; kun eivät hukuttaneet itseään… Mikäs sinulla oli asia järvelle? Aivan tapposen tahallaan haetaan surmaansa. Voi, voi sentään! En tuota minä olisikaan monasti liikkeessä, mutta ei olisi vieläkään pitänyt lähteä. Harvoin on vaivanen vesillä, silloinkin kostoon kovaan… Sinä tuommoinen ihminen, kohta korva korvan tasalla, niin ei ole mieltä enempää kuin muillakaan… Voi, voi! mitäpä osaisi tehdä tuolle lapsi rukalle……… Ruvetkaa tuosta yöpuullenne! Ettekö ilman häkimättä osaa ryysyjänne laittaa?"
Tytöt kilmasivat noutamaan ulkoa makuuvaatteita. Reetakin lähti luimussa korvia ulos toisten mukana noutamaan makuuksia.
Keskelle lattiaa Reeta pani kolme halkoa pääksytysten ja niitten sivulle levitti puhtaita olkia ja halkojen päälle asetti Paksuja hurstipäällisiä höyhenpäänaluksia. Siihen asettui tyttöparvi sanaakaan puhumatta öiseen lepoonsa. Reeta se rupesi laidalle ja vielä pari kertaa kyynäspäällään pukkasi vieressään olevaa Kerttua.
Äiti jäi istumaan, itkevä Martta sylissään, ja hieroskeli sitä.
Tyttöjen vuoteelta kuului katkonaisia uneksimissanoja.
— Halli, halli… Vapun otti… kyllä minä pääsen… Voi, voi, yli laidan tulee… Huih… Huih… Halli soma, kun häntänsä… Oli se soma kuperkeikkanen Voi missä Martta — — Hahah… Se oli kyyti… Uih… uih.
Nukkui se viimein toki Marttakin. Äiti laski hänet penkille kuurrotulle vuoteelle ja itse kytjähti tyttöjen vuoteen reunalle. Aamun aurinko paistoi jo punertavana varjona karsinalasista yli pirtin toiseen sivuseinään.