Reeta: "Minä lähden myös."
Riikka: "Lähden minäkin."
Kerttu: "Mitäpä siellä monella."
Kerttu ja Auno lähtivät astumaan Parsikankaalle päin. Mutta toisetkin tytöt juoksivat jälkeen. Mielet näkyivät kevenneen.
Kerttu: "No mitä tänne nyt: jokainen. Lähtevät kuin suden ajoon."
Vappu: "Rahvaan työ se näkyy… Mutta onko meillä kirvestä?"
Kerttu: "Mitäpä sillä?"
Vappu: "Sitä on kirveettä metsässä kuin kynsille lyöty."
Sanna: "Entisen ukon sanaan, että parempi on olla kirjatta kirkossa kuin kirveettä metsässä. Minä otan kirveen…"
Äänettöminä ja narreilla silmin tytöt lähenivät Parsikankaan hongistoisella liepeellä sitä kuusiryhelmää, jonka helmasta toissa iltana löysivät isänsä. Kerttu osoitti kädellään mätästä.