Sanna hyppäsi sinne:
— "Mitä sinulla nyt on?… Katso, no ihme tuota linnun paljoutta!
Katsokaa minkälainen lintutakka! Ei uskoisi?"
Vappu: "Tappoi kuin Simson enemmän kuollessaan kuin eläissään."
Pyörein silmin siirtyivät paikalle toisetkin.
Auno: "Ai jai tuota läjää!… Ja laukku tässä on pukaten pakaten!…
Luetaampas…"
Sanna: "Luetaan kyllä!"
Vappu: "Minä luen… Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi,… Yksi, kaksi, kolme… Kaksi, neljä, kuusi, kahdeksan… Kaksi, kolme ja neljä… Kuusi metsoa, kolme koppeloa, kahdeksan teirtä, neljä riekkoa on tuossa ja mitä lie tuolla laukussa vielä lisäksi. Voi ihmettä tuota viljan paljoutta."
Sanna otti laukun, virkkoi:
"Raskashan tämäkin on ja täysi kuin puhuttu rakko! Täällä on vaikka mitä mötyä: on oravia ja pyitä ja näätä tuommoinen rötkäle! Semmoinen kultarinta. Voi, voi, kun on kaunis!"
Riikka: "Antamaisillaan on ollut metsä vielä viime päivänäänkin."