Katri: "Kyllä se on kaunis elukka tuo! Kyllä sen kun näkee oksalla juoksentelevan, niin ilkeää sitä katsoa."
Sanna: "Kauankin se sitte olisi sinun katseltavanasi. Se on siksi jalkava, se liikkuu kuin tulen kieli. Ja puujaloilla menee, semmoista kyytiä, että harvat ovat ne koirat, jotka alla pysyvät. Minä olen sen kumman nähnyt kerran, kun olin isällä kolkkamiessä joskus lystikseni."
Auno: "Näin minäkin kerran tuossa Suonenvaaran liepeessä. Kun se puitti puusta puuhun, niin se oli menoa! Tuommoiset puun välit kuin tuosta kuusesta tuohon petäjään ne ovat kuin askel vaan. Ja noin viittä syltä pitkät puun välit, niin niissä ei ole mitä mennäkkään, kerran potaltaa vaan, niin silloin se ropsahtaa toiseen puuhun."
Sanna: "Vaan somasti sillä on käpälät silloin, kun se puun väliä menee. Ne ovat aivan runnakossa kiinni ja kynnet harrallaan; sitte häntä vaan leimuaa, kun poika mennä hurahtaa."
Auno: "No ei sillä ole pää paperista. Hirveää se lähteä taipaleesen."
Vappu otti näädän käsiinsä, kukutteli sitä.
— "Nää, nää näätäseni, kuule kultarintaseni. Voi, voi minkälainen kuhvelo!… On siellä tuolla metsässä kauniita jos rumiakin elukoita. Entäs sinä Sepeli parka, sinä katselet niin palavin silmin. Tunnetko sinä tätä? Tunnet sinä. Voi, voi, sinua Sepeli, kun sinä nyt olet orpo sinäkin! Voi, voi, sinua poika parka, mitä sinä nyt minusta nuolet ja liemuat? Katso nyt kuin on hyvänä! Voi, voi kuin on mielissään! Mitä minä nyt sinulle antaisin viimeisen viljan peijaiksi? Voi, voi, kyllä sinä mielelläsi etsisit viljoja, vaan kukapa pudotti alas!"
Riikka: "Joutilaana on pyssy tuolla petäjää vasten."
Reeta: "Kyllä nyt joutaa koirat jouten olla, viinet vaarnoilla levätä, kuten sanotaan."
Saara: "Kukas tiesi jos Pentti…"