Pentti otti kinttaansa ja kirveensä mukaan ja lähti emännän jälessä kamariin.
Emäntä siirti toisen jakkaran luokseen ja alkoi huohottaen:
"Istu tuohon jakkaralle. Ei semmoista kiirettä, minulla on puhumista… Nuo tytöt pirut et sinä usko minkälaisia ne ovat, kyllä ne kohta minulta syövät silmätkin päästä. Menin tuonne saunaan sanomaan jotakin ihan hyvänä ihmisenä ja hyvällä sanalla, niin siitä nuo katalat usahtivat silmille ihan syyttä hankaatta, ihan syyn-syyttömästi kuin ampiaiset, että kiitin kun sain luuni tervennä tänne. Semmoisen palkan minä olen saanut siitä lukemaan opetuksestani, semmoisesta asiasta. Ruunankummia olisivat minutta. Oikein sydämmeni halkeaa, niin on paha mieleni. Jonkillaisen koirajoukon keskeen piti joutua!"
Emäntä itkeä suhautti vähän. Pyyhki kyyneleet silmistään ja jatkoi:
"Se on nyt paras, että ajat pois tästä talosta ihan jokaisen nuo luntut. Niistä ei ole toinen toistaan parempi. Aja vaan kynnettömään"…
Pentillä olivat kinttaat käsissään, puristeli kirvesvarttaan taivutellakseen kankeita kinttaitaan kuontumaan kirvesvarren ympärille ja tympeästi virkkoi:
"Mitenkäpä tässä tytöittä tultanee aikaan. Semmoisia työntekijöitä saadaan kirjoilla hakea kuin tytöt… Ja minä taasen luulen, että siihen riitaan on syytä sysissä jos sepissäkin. Antoivatpahan ne minulle rauhan."
Emännän kasvot tulistuivat, hyppäsi seisalleen, leimahteli sinne ja tänne; mutta istui taasen ja virkkoi:
"Sinää saat rauhan!… Ilkeät sanoa, että minä olen syypää tähän riitaan… Sinä saat rauhan!… Saat sinä tuolla tavalla rauhaa: et katso elämistäsi, varastavat ihan joka paikan. Niiden työnteko sitte jotakin auttaa! Vai noiden lunttujen puolesta sinä olet! Sinä nyt noiden pahennuksien kanssa rupeat minua syömään. Kaunis kunnia! Olenhan minä sen jo nähnyt, että sinä olet noiden puolesta. Voi, voi sentään!… Kaikkeen häntä piti joutua!… Kaikkeen häntä piti joutaa!… Sydän halkeaa ajatellessa… Siihen toteen minä olen sinua sydämmeni alla kantanut ja kovan saunan kylpenyt… Nyt on korva korvan tasalla, niin tuommoisia kaulavilloja saan palkastani… Kaunis kunnia!… Vai syytä sysissä jos sepissäkin… Se on lapsi se!"
Pentti rykäsi kuivan rykäyksen ja sanoi vakavasti: