"Jos minä ajan pois noita tyttöjä niin en minä kaikkia aja"…
Emäntä pyyhki kyyneleet silmistään ja rykäsi vähän.
— Kas niin! Kyllä minä nyt yskän ymmärrän. Vai niin, et sinä aja kaikkia. Sinä luulet minut sokeaksi, etten minä näe, että tuon Saaran, mokoman liukkanan kanssa sinä yhtä pidät. Vaan sen minä sanon, että jos vaan et heitä sitä ilvettä pois, niin ei kanna kauan terveitä luita tuo lunttu!… Vie äly mieheltä, kerran lakkii harineen vähemmäksi! En toki sinuna katsoisi tuommoisia risuaidan läpikään. Olisi toista kuu ottaisit tuon Kemppaalanmäen Maikin, jolla on kymmenen tuhatta perintöä. Hakalan Eeva tässä puhui aivan varmaan, että saisit sen. Ainakin sanoissani, vieläkin varkaissani; Saara on kyllä paras kaikista toisista, sehän minulle edes puhuu toisten varastuksia, mutta kuitenkin on paras pysyä erillään tuosta joukosta. Ajattelehan nyt vähän eteesi, ajatteleppas, että kun sinä nyt niitä ottaisit yhden eukoksesi, niin sitä tietä olisit pääsemättömissä toisistakin kunnes varastaisivat koko talon, että joutuisit suksillesi. Niin sinä kun yhden sormesi annat pirulle, niin se vie koko käden…
Emäntä oli vähän aikaa ääneti, pyyhki kevelätä nenäänsä, punalti päätään ja uusi katkeruus värähteli tummissa kasvoissa.
— Minulle ovat tähän asti antaneet ihmiset rauhan. Ei tähän elettyyn ole minua sysitty eikä syrvitty eikä tyrkitty, mutta nakkasivat nuo raihnat saunasta ihan koppina kuin reuhkan. Reuhauttivat kinokselle ja minä suin päin nietokseen. Ihan noin reuskahdin kinokselle. Se tuntui kauhealta. Näet sinä, miten hyyhmä juoksee pitkin raatoa kuin uineella koiralla. Ajattelin, että kun ne edes tähän heittäisivät.
Itku purskahti Maijalta, Hetken perästä jatkoi: "No ei se lähde minun mielestäni, ei vaikka eläisin kärpästen nykittäviksi… Kyllä se on parasta, kun tottelet minua ja ajat pois tästä ihan jokaisen."
Pentti katseli lattiaan ja puristeli kintaskäsillään kirvesvarttaan.
— Annetaampa heidän nyt vielä olla tuossa. Emäntä taasen tulistui, silmät säihkyivät ja alkoi äksytä:
"Sinä hullu! hulluista hulluin! Kun ne eivät edes varastaisi, niin kaikkenahan se menisi; mutta kun ne ainakin sanoissani varastavat ihan mitä on hengestä irti. Ne vievät viljat, hamput, höyhenet, elot, ja ne vievät ihan kahden käden keskestä. Niitä ei varo ei varovakaan. Mikä sen kotisen varkaan varoo, se on vanha sananlasku. Ne vaan aikovat uhasta varastaa. Ahtolan akka se on niillä säkkinä; sinne ne kantavat. Se myöpi siellä aikojaan myöten. On sinne Ahtolaan tie auki, on sinne asiaa yölläkin päivälläkin, pyhänäkin arkinakin. Ja tiedäthän sinä, mistä niillä olisi rahaa laittaa semmoisia kankaita kuin viime kevännäkin. Minä tiedän, että se luotuja maksaa. Sen hyvän minä siitä sain, kun opetin ne oikeaa kangasta kutomaan."
Pentti nousi seisalleen, käveli akkunan luo ja varasi kintaskädellään akkunan penkkiin. Tasanen otsa vetäytyi kurttuun. Näytti aikovan sanoa jotakin, mutta sitä ei tullut.