Martta: "Kylään näkyi äsken menevän, luulen, että se on yötä siellä, koska otti kudelmansa."
Saara: "Mitä se nyt on niin yökuntiin lähtenyt?"
Martta: "En tiedä."
Sanna sylkäsi kuontalonsa partaan ja virkkoi kylmästi:
"Lieneekö mennyt sydäntään sulailemaan. On se ollut tässä lintuna tänä päivänä, vaan taisi se polttaa siipensä tässä äsken, kun tuli minun päälleni."
Reeta pani karttajaksen vasuun, kohotti päätään, mulautti Sannaan ja virkkoi:
"Ollut lintuna… Entä sinä? Jos hyvä on, niin paremmalla palkitaan."
Pentti astui tulen luokse, lämmitteli käsiään pystyvalkean loimossa, kutristeli viiman punastuttamia kasvojaan ja pieniksi puristetuilla silmillään katseli tuleen ja tuokion perästä virkkoi:
"Ettehän liene taasen tapelleet?" Sanna keikautti niskojaan.
— Hyh! Ei tuon kanssa toki tarvitse tapella. Kun tulee liian likelle, niin lennättää siltä sijalta, että saa evästä kysellä palatessaan.