Pentti: "Aitastako jyviä? Eivätkö avaimet ole sinun tallessasi?"
Saara: "Tallessa ne ovat avaimet olleet, mutta on niillä avaimia. Nyt on siltaan kaivettu hinkalon alle reikä ja siitä laskettu rukiita sillan alle."
Pentti punalti päätään, ähkäsi ja lähti ulos ja tuimasti paiskasi oven kiinni perässään; astui aitan luo, että jytisi tanner.
Sanna leimautti ankaran katseen Saaraan.
— Saara luuli hyvän työn tekevänsä, kun sen sanoi Pentille. Taidat luulla, että sillä tulevat ne rukiit takaisin. Älä toki usko itsekkään!
Vappu katseli jäykästi.
— Kyllä menivät ne omasta edestään kuin Sipo-Matin sielu. Sen saat uskomalla panna?
Saara kohotti päätään ja tuimasti katseli kyyneleisillä silmillään
Sannaan ja Vappuun.
— Vielä siinä ilkeätte aukoa leukojanne. Varastatte kuin pahat mustalaiset, ei säily seinäinkään sisässä.
Sanna: "Varastatte! Puhu kissallesi varastuksesta! Minä en varasta tästä talosta. Vaikka nurin käännän ja nuolen koko pesän, niin se ei ole varastusta! Ei tässä ole sinun enempi kuin muidenkaan."