Saara: "Eipähän mitään. Se on ollut ja mennyt, antaa olla parsimatta."
Pentti punalti päätään, vääristi suutaan, rykäsi, katseli ympärilleen ja taasen rykäsi, alkoi:
"Nuopahan tytöt varastaneet jyviä, niin minä menin siitä torumaan, niin silmille vaan hyppäsivät. Niin siitä minä kimpausin ja oli niin likellä kuin kaukanakin, etten lyönyt. Saalissaan olisivat pitäneet."
Muori löi käsiään yhteen, vihelti ja niekutti päätään.
— Vai varastivat taasen! Jos tässä maailmassa on ilkeämpiä ihmisiä, ja vielä nämä sitte vastustelemaan! Kun et lyönyt! Jos minä olisin ollut sinun sijassasi, niin minä olisin kairistanut, että olisi tuntunut! Sinä olet semmoinen lehmän häntä, kyllä ne sinulta kohta silmätkin päästä kynsivät! Anna nyt semmoinen kyyti mokomille ruojille; ajahan vaan pois! Aivan ne sinut hävittävät ihan puille juurittomille, jos et ajoissa näytä mikä höö on. Näytä aivan paikalla mistä hotu lähtee!
Pentti: "Varastaahan ne uhkaavat eteenkin päin."
Muori: "Kas sitä! Enkös minä arvaa ja enkös minä ole jo sitä sanonut, vaikka sinä et ole uskonut. Vaan vanha koira se ei valhetta hauku. Vai uhkaavat varastaa! Sinä olet hullu, jos et aja noita piruja tästä! Nyt ne vasta oikein yltyvätkin, kun näkevät, ettei sinussa ole minkäänlaista pontta. Ja siihen toteenko minä sinun puoltasi pidin ja sinun onneasi valvoin silloin, kun Pieto-vainaan viekottelin niitä välikirjoja tekemään. Ei uskoisi miten huolimaton sinä olet. Tottele nyt yksi kerta minua ja aja nuo talosi yöttäjät tästä niin kauas, ettei kuu kuule eikä päivä näe."
Pentti katsahti tulisen silmäyksen muoriin.
— Eivät ne tottele minun käskyäni. Johan minä sanoin äsken, että mennä pois, niin siitähän ne yltyivät vaan päälle terhentelemään.
Muori: "Mene nimismiehen luo! Ruunun käsi on raskas, kyllä sitä tottelevat! Mene vaan ihan paikalla nimismiehen luo: selitä sille aivan kannalleen, niin kyllä sieltä apua lähtee. Nimismies on minun vanha ystäväni, kyllä se lähtee avuksi ja katsotaampa sitte, kauanko kinnistelevät. Mene vaan ja tottele minua."