Pentti kävi ulkona. Tuli kamariin takaisin. Meni taasen ulos ja seisoskeli nurkkavierissä. Tuli taasen kamariin. Katsoi ikkunasta sumuiseen ilmaan. Otti puikon lattialta, veitsen tupestaan. Istahti rahille, kumartui, pani kyynäspäät polvilleen ja alkoi vuoleksia sitä puikkoa. Rykäsi hän ja nielasi tyhjää. Arveli sanoa, mutta ei oikein tiennyt mitä sanoisi.
Muori tiuskuen puheli.
— Mitä sinä arvelet? Ei se parane pitkittäin. Tahi jos et sinä lähde, niin minä lähden. Ilkeätkö nähdä että minä lähden sinun asiallesi? Sano heti! minä en ilkeä nähdä tuommoista ämmittelemistä.
Pentti rykäsi ja vapisten virkkoi:
Minä olen niin kahdella päällä. Ei niitä ilkeäisi ajaa pois, heidän talonsahan tämä on. Jos eivät varastaisi, niin en mitenkään raskisi ajaa niitä pois.
Muori kauhtui ja oikein hartian-voimasta rupesi säksentämään:
"Sinä hullu, hulluista hulluin! No kaikkia kuulette! Vie mieli mokomalta torakalta. Jo minun saappaassanikin on enemmän järkeä kuin sinulla!"
Saara huiskutti kädellään muoriin.
— So-so, vähemmällä se nyt taasen välttää. Herää tuo lapsi vielä tuommoisesta pärinästä ja pouhinasta. Eikös herännyt siihen juonittelemaan.
Saara laskeusi polvilleen kätkyen luo ja tarjosi ruokaa kätisevälle lapselle ja rauhattomina värähtelivät kasvot.