Matti kun sai ravintonsa, niin tyytyväiseen hymyyn levisivät lössäkät kasvot ja yhteen nipistyivät märät huulet. Saara naureskeli tekonaurua lapselleen.
— No joko sinä nyt söit? sinä äitin pullukka, sinä semmoinen pulleron pallero. Et tiedä vielä mitään. Nuku nyt, pane nyt umpeen tuo korea silmä. Mummo tulee soudattamaan ja laulaa koreasti. No nuku nyt. Is-sis-siis sis sissis.
Minä laulan lapselleni,
Minäpä laulan lapselleni;
Kieltä pieksän pienelleni,
Kieltäpä pieksän pienelleni.
Minä laulan lammen lummen,
Minäpä laulan lammen lummen;
Meren lummen luikuttelen,
Merempä lummen luikuttelen.
Niin, nuku nyt siinä, mummo soudattaa.
Mummo rupesi Mattia soudattamaan, kutoi sukkaa ja lauloi:
Venäläinen verikoira,
Venäläinenpä verikoira
Tappoi isän, tappoi äitin,
Tappoipa isän, tappoi äitin.
Saara siirtyi Pentin luo ja puhui:
"Mitä sinä nyt mietit niin allapäin? Kuule nyt minun neuvoani; käy tosiaankin hakemassa nimismies, niin niille siskoille tulee hätä ja ne lupaavat olla meille kuuliaiset. Eivät ne lähde tästä mielellään; kyllä ne tekevät vaikka mitä ennenkuin ne tästä tyhjin käsin lähtevät. Ja eihän niitä tahdota lähtemäänkään, kunhan meille antavat hallituksen ja tyytyvät mitä me toimitamme. Käy vaan nimismies."
Muori: "Vielä nyt niitä arvottelemaan! Kuoltuaan koira tapansa heittää. Varastavat ne sittekin, ei niihin ole luottamista. Anna mennä vaan myötä-möykkyneen. Tottelehan, Pentti, nyt minua, et kadu kauppojasi."
Saara vilkasi muoriin ja virkkoi: