"No ei sitä nyt niin. Kyllä me Pentin kanssa tiedetään mitä tehdään… Menehän nyt, että joudut tänä iltana takaisin."
Pentti pesi silmänsä, puki pyhävaatteet päälleen.
Silloin muori puhalti Pentin luo ja sopotti korvaan. Mitä hän lienee sopottanut, sitä ei Pentti näkynyt ottavan varteen, vaan lähti astua viuhtomaan kirkolle päin.
Tytöt olivat siirtyneet askareihinsa. Reeta, Riikka ja Martta olivat karjan-hoidossa. Kerttu ja Auno kehräsivät villoja istuen karsinpenkillä ja polkivat rukkia oikein vimmatusti, että yleinen hyrinä valtasi koko pirtin. Katri pani lämmitystä uuniin. Sanna ja Vappu olivat pesseet silmänsä, kammanneet päänsä ja oviakkunasta katsoen palmikoivat tukkiaan. Sanna kuikisti akkunasta, katsoi sipeästi ulapalle ja virkkoi:
"Mikinkäs nyt tuo koiranhierin lähti menemään. Katsohan miten se tuo
Pentti astua hatmii ja kädet roikavat kuin riusan kieli."
Vappu: "On sillä nyt joku tavotettava, kun on niin toimessaan."
Sanna punalti päätään ja virkkoi:
— Voi, voi, kun minä olen sydämmissäni tuolle vatkulalle. Ei minua muu eikä toinen sai niinkuin se, että hän isännäksi terhentelee. Jos olisi äsken pikkuisenkaan näpässyt vasta-aluksi, niin silloin minä olisin ottanut käsilleni ja olisin siitä tehnyt pehmyttä: minä olin sillä sydämmen nousennalla. Ja kyllä se ilman Saaratta olisi pieksättänyt itsensä.
Vappu: "Taulametsään näkyi olevan asia; lotisemaan polvet rupesivat."
Sanna ja Vappu kun saivat päänsä palmikolle, katsoivat vielä akkunaan ja kammalla sukivat hiusmarrolla harrottavia narrinhapenia ja taivuttelivat niitä hiusten mukaan. Sitte Sanna otti uunin hyllyltä villavasun, jossa olivat kahdet kartat; sen vasun pani peripenkille karsinan puoleen ja mykkänä istui vasunsa viereen. Vappu istui toiselle puolen ja alkoivat kartata karttajaksia ja asiat taasen näyttivät olevan entisellään.