— Vielä palaan kotiin.
Sanna: "No mieltä melkeä pitää, jota aina tarvitaan!… Mitä sinä nyt ajattelet? Nythän sinä vasta siellä vihatuksi joudut."
Kerttu virkkoi päättävästi:
"Martan ja Reetan tähden ja… Saarakin on minun siskoni. Hän ei ole minulle paha, kun pyydän kaikki anteeksi."
Vappu: "Pyydät anteeksi ja rukoilet armoa!"
Kerttu: "Jos niin tarvitaan."
Riikka: "Surma ei ole tervaa karvaampi. Kun on tänne asti päästy, niin kyllä sitä nyt mennään! Se on tehty joka on aiottu; en palaa minä."
Katri: "Sen minäkin sanon."
Sanna: "Sen minäkin sanon. Vaikka kumolleen meni maailma, niin sen saumoissa matelen kuin torakka; kuolen kuin tarvitaan."
Auno: "Kyllä se oli Martalle hyvä, jos menet kotiin, mutta en minä viitsi palata. Ja voithan vastakin lähteä, eihän mesimätästä ole meilläkään, mihin menisimme."