Muorin kasvot punastuivat, ketkautti niskojaan ja virkkoi:
"Hyh, omasta talostaan!"
Sitte tulistuivat kasvot ja silmät paloivat, punalti päätään.
— Tämä on sen talo, joka saada voipi. Ei tarvita tähän asiaan
Heinälahden ukon eikä kenenkään mahtia. Kyllä tietään mitä tehdään…
No mitä se sitte sanoi?
Pentti: "Oli oikein vihassa ja sanoi, että kun hän olisi tyttöin sijassa, niin halkohännässä laittaisi meidät pois."
Muori: "Ka tuo sen tulen ruoka mitä sanoo!… Hyh! Vai halkohännässä laittaisi meidät pois!… Juurillaan tässä ollaan!… Vai halkohännässä!… Jos minä olisin ollut, niin minä olisin haukkunut silmät täyteen mokomata neuvonniekkaa. Ei minua olisi umpisuuhun puhutellut… No mitä se muuta sanoi?"
Pentti rykäsi ja katseli kenkiään.
— Sanoihan, että muistakaa yhdeksättä käskyä. Muori: "Vai siihen tuo kanalia vielä vetosi!… Hyh! ompa muutakin… Kyllä me muistamme käskyt ja kiellot ja tunnustukset niin tarkkaan kuin hänkin. Jos me tämän talon valtaamme tytöiltä, niin me valtaamme laillisesti. Jos ei ukkovainaa olisi tätä luvannut, niin emmehän tätä tahtoisikaan. Luvatusta lahjastahan me pidämme kiinni. Ja omastaan joka kiinni pitää, niin se ei ole synti ei kuuna päivänä, saarnatkoot vaikka kymmenettä käskyä!… Etkö sinä sille sanonut?"
Pentti: "En."
Muori: "Sinä olet semmoinen lehmänhäntä! Sinussa ei ole sanoja. Olisihan minulle tullut sellaisia puhumaan, olisippa nähty, tokko tyystyy. Minä olisin kohti partaa antanut sanan sanasta, kaksi parhaasta… No sitäkö sinä tottelit, ettet mennytkään nimismiehen pakinaan?"