Pentti katkoi näpissään pientä puikkoa.
"Sitä minä tottelin, kun se sanoi, että tähän asiaan ei ole oikeutta nimismieheltä, kun ei ole tehty mitään rikosta."
Muori löi käsiään yhteen, silmät remahtivat, suu aukesi ja niekutti päätään.
— Herra Jumala, tehty mitään rikosta! Ei ole tehty rikosta, kun on varastettu talo kuoriksi No etkö sinä sille hullulle sanonut?
Pentti kynsäsi korvallistaan ja kohotti hartioitaan.
— Kyllä minä sanoin, mutta se sanoi, että omaansa ne ovat ottaneet.
Muori: "Vai omaansa ottaneet! Hyh! Kyllä minä nyt kuulen, mistä tuulee… Vai niin tuo kanalia!… Kyllä ei sula minun sydämmeni ilman, etten sitä ripitä. Missä ikänä vaan tapaan, niin haukun ihan suun synnyttömään. Ei jää sanomattoman saaren päähän… Ja sinä uskoit sitä niinkuin vanhaa ruunaa ja lähdit takaisin. Eikö se ollut ilkeä taipaleelta palata?
"Akka tieltä pyörteleiksen, ei uros pahanenkana.
"Se on vanha sananlasku. No eikö sinusta ollut ilkeä palata taipaleelta, kun kerran olit asialle lähtenyt? Periltä on hyvä palata, sanotaan."
Pentti: "Eipähän, kun se Heinälahden ukko niin sanoi."