— Ei pidä käydä, kun ei suvaita.
Juuso: "Nytpä sattui matka, että eivät tiedä."
Kerttu: "Kyllä huomenna tietävät. Kunhan tuo meidän muori tietää, niin kyllä se siirtää sanan…"
Juuso: "Mutta mitäs sinä olet ajatellut niistä hommistamme, joita on joskus puhuttu?"
Kerttu punastui ja kainosti käänti kasvonsa maahan päin. "Mitäpä minä lienen… Mitäs sinä?"
Juuso hieman punastuksissaan allapäin seisoi, katsoi kenkiinsä ja sauvallaan koputteli kenkänsä kärkeä, virkkoi päättävästi:
"Minulla se on ollut täytenä totena."
Kerttu: "Hyh! Ilman veikkonen ulkopuolelta hampaiden!"
Juuso vähän kohotti päätään.
— Miksikä sinä niin sanoit?