— Herra Jumala! Heitä irti! Tapathan sinä minut… No herra siunatkoon, älä tapa!… Heitä, hyvä Kerttu, irti!… Heitä, rakas Kerttu, jo irti!…
Kerttu yht'äkkiä heitti Reetan irti, pyörähti taakseen ja virkkoi:
"Ella, mihin se Ella meni? Hohooi! Tervolan Ella, missä olet?"
Reeta: "Mitä sinä siitä huudat; sehän on kuollut aikoja… Lähde nyt kotiin."
Kerttu pyörähti vauhkana ja sanoi: "Lähdetään!" ja alkoi hulmuta vauhkana metsään.
Reeta: "Älä sinne mene: täällä on koti."
Kerttu: "Ka missä?… Sinusta en välitä; kyllä Ella osaa."
Reeta juoksi jälkeen ja tarttui käteen.
— Kuule nyt, Kerttu rakas, lähde nyt kotiin… Taivu nyt, rakas
Kerttu, minuun! Kuule, rakas sisko, taivu nyt minuun!
Kerttu halasi Reetaa, nosti kohoksi maasta ja virkkoi: