"Et sinä pidä minulle."
Reeta itkien: "No hyvä Jumala sentään! Heitä nyt irti!… Voi, voi!"
Kerttu hyppäsi syrjään ja kummasteli:
"Mitä sinä itket?"
Reeta: "Kun sinä olet hulluna."
Kerttu: "Hyh! Korvessa hullu on."
Reeta: "Lähde nyt kotiin."
Kerttu: "Sinä hyvä Reeta!"
Reeta pyörein silmin: "Älä tule käsiksi! en huoli sinusta. Lähdetään kotiin… Tule vaan tänne minun jälessäni. Anna pidän kädestäsi kiinni… Kas niin… Astuhan vaan näin rinnan"…
Kerttu kulki Reetan rinnalla. Kasvot olivat tulistuneennäköiset ja silmät liekehtivät niin kummasti, että vapisten Reeta häntä talutti kotiin päin. Mutta Kerttu kävellä hulmusi vauhkana ja puhui kiihkeästi: