"Minä hupsusin tuon Tervolan Ellan kanssa. Se tahtoi minua järveen, mutta minä sanoin, että en toki koiraanikaan käskisi mokomaan lystiin. Se hänen joukkonsa on omiaan sinne… Kas tuossa… Olkoot vaan tuommoiset ukot. Minä häntääni huiskautan tuommoisille ukoille… En minä lähde järveen. Vietkö sinä minut järveen?"
Reeta: "En vie järveen, kotiin vaan syömään. Kas tässäpä jo tuli koti; jo on tuossa pellon aita."
Kotiin tulivat Reeta ja Kerttu. Kaikki väki oli jo nukkumassa. Reeta laittoi ruokaa pirtin pöydälle, toi siihen paistettua kalaa, rieskaa ja ison viilihulikan. Katsahti sitte lattialla seisovaan Kerttuun ja vapisevin äänin virkkoi:
"Tule, Kerttu, syömään. Olet jo enemmän kuin kolme päivää ollut syömättä."
Kerttu katsoi karsinakkunasta ulos ja hätäsesti sanoi:
"Vieraita tulee ja lattia lakasematta näillä päivin."
Koppasi vesisangon ja alkoi siitä rokkuttaa vettä lattialle.
Reeta otti sangon pois.
— Älä nyt joutavoi!
Kerttu kaappasi luudan loukosta ja alkoi lakasta sätkiä lattiaa.