Silloin hyppäsi vuoteeltaan.
— Ei niille ole apua hyvästä, vaan kyllä minä näytän! Kiimasi rikkaloukolle, tempasi luudasta varren ja sillä rupesi huiskimaan ympäri pirttiä ja hammasta purren ilkkui: "Ähäh, lähtöpä tuli!"
Viimein niinkuin jälkimmäisiä tavottaissaan löi akkunaan sillä koivuisella luudanvarrella, että puitteineen pörähti akkuna ulos ensimmäisellä iskulla ja pieksi vielä luudan varrella akkunan pieliäkin. Vaan kun katsahti taakseen, niin alkoi huiskia uudestaan yli pirtin. Kasvot olivat synkkinä ja silmät läihkivät kamalasti.
Reeta hätäytyi, itkien juoksi Pentin ja Saaran luo peräkamariin ja hengitti sakeasta.
Kun Reeta aukasi oven, niin Pentti ja Saara hyppäsivät ylös kuin ammutut silmät renkaillaan ja tukat pystyssä.
Pentti: "Mikä nyt?… Mikä tuo möyke tuolla pirtissä?"
Saara: "Herra Jumala! Mikä elämä siellä on?"
Reeta puhalti paisuneen henkäyksen ja parahtain itkua seasta virkkoi:
"Kerttu!"
Pentin kasvot tulistuivat ja kiirehti kuin noidan-nuoli pirttiin.